Kerromme tässä blogissa kahden TAMKin koordinoiman pakkausalaan ja kiertotalouteen linkittyvän hankkeen, BioPak (EAKR) ja ResPa (Erasmus+ Alliances for innovation), yhteistyöstä, jota on rakennettu tietoisesti jo suunnitteluvaiheesta lähtien. Kokemus on osoittanut, että erilaiset tavoitteet tai rahoitusohjelmat eivät ole yhteistyön este vaan parhaimmillaan sen vahvuus.
Samat sidosryhmät, eri kysymykset
ResPa- ja BioPak -hankkeissa keskeisenä sidosryhmänä on pakkausten arvoketjussa toimivat yritykset ja ammattilaiset. Yhteiset sidosryhmät ovat luoneet luontevan pohjan yhteistyölle.
Olemme yhdistäneet tapahtumia, työpajatyöskentelyä ja sidosryhmähaastatteluita. Tämä on vaatinut sen, että erilaiset yhteistyön muodot on ensin arvioitu molempien hankkeiden näkökulmasta. Toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa on pohdittu mahdollisuuksia yhdistää hankkeiden tekemistä. Yhdessä kerättyä dataa on analysoitu eri näkökulmista. Esimerkiksi ResPa tarkastelee erityisesti pakkausarvoketjun osaamistarpeita, kun taas BioPak pyrkii ymmärtämään innovaatioekosysteemin rakennuspalikoita. Hankkeiden ajoitus on ollut otollinen, sillä tarve sidosryhmäyhteistyölle on osunut lähes samaan aikaan.
Hankkeet voivat toimia toistensa oppimisympäristöinä
Yhteistyön kautta projektien välinen vertaisoppiminen tapahtuu kuin itsestään. Tästä hyvänä esimerkkinä BioPak fasilitoi ResPa-hankkeen kansainvälisessä konsortiotapaamisessa työpajan, jossa tunnistettiin pakkausalan ekosysteemin toimijoita, niiden rooleja ja kehitystarpeita. Samalla työpaja palveli kahta erilaista tarkoitusta. BioPak sai kansainvälistä näkökulmaa ekosysteemin kehittämiseen, kun taas ResPa-konsortio pystyi rakentamaan yhteistä näkemystä keskeisistä sidosryhmistä ja osaamisen pullonkauloista. Yhteistyön tuloksena syntyi aineisto, jota hyödynnetään sekä pakkausalan osaamistarpeiden tarkastelussa että innovaatioekosysteemin kehittämisessä. Näin sama sidosryhmiltä kerätty tieto tuottaa arvoa useasta toisiaan täydentävästä näkökulmasta.
Kokemus osoitti, että toinen hanke voi olla toiselle paitsi yhteistyökumppani myös tiedon, kokemusten ja uusien näkökulmien lähde. Hankeyhteistyössä ei siis ole kyse vain resurssien yhdistämisestä, vaan myös yhdessä oppimisesta.
Yhteistyö lisää vaikuttavuutta, mutta vaatii suunnittelua
Kokemuksemme perusteella hankkeiden välinen yhteistyö ja synergia eivät kuitenkaan synny itsestään. Se edellyttää yhteisten tavoitteiden tunnistamista, toimenpiteiden ja aikataulujen yhteensovittamista, vastuiden sopimista ja avoimuutta tiedon jakamisessa. Lisäksi yhteistyön täytyy palvella kummankin hankkeen omia tavoitteita myös rahoitusehdot huomioiden.
Parhaimmillaan yhteistyö vähentää päällekkäistä tekemistä, avaa uusia näkökulmia ja vahvistaa hankkeissa syntyvää ymmärrystä. Samojen kohderyhmien saavuttaminen helpottuu, mutta myös viestii sidosryhmille vahvasta TKI-osaamisesta.
Ehkä hankkeiden vaikuttavuuden kannalta tärkeä kysymys ei ole vain se, mitä oma hanke saa aikaan, vaan myös se, mitä hankkeet voivat saada aikaan yhdessä. Kokemuksemme mukaan yhdessä tekeminen on kivaa!
Hankkeiden nettisivut: https://projects.tuni.fi/biopak/ ja https://respa-project.eu/fi/
ReSpa: Euroopan unionin rahoittama. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat ainoastaan tämän tekstin laatijoiden näkemyksiä eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) kantaa. Euroopan unioni ja EACEA eivät ole vastuussa niistä.
BioPak: Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Kirjoittajat:
Nina Kukkasniemi, lehtori, ResPa-hankkeen projektipäällikkö, Rakennettu ympäristö ja biotalous
Eeva Heikkilä, BioPak-hankkeen projektipäällikkö, Projektitoimisto
Silja Kostia, yliopettaja, ”Kestävä biokiertotalous” TKI-tiimin vetäjä, Rakennettu ympäristö ja biotalous
Kuva: Nina Kukkasniemi
Kommentit