Metataidoilla menestystä työelämään

Olemme aloittaneet opetussuunnitelmatyön TAMKissa. Olen saanut olla mukana jo useilla kierroksilla. Sekä pedagogiikka että myös jonkin verran opetettavat sisällöt ovat muuttuneet matkan varrella. Suurin muutos mielestäni on tapahtunut siinä, että metataitojen oppimisen vaade on koko ajan lisääntynyt ja lisääntynyt.

Olemme uuden äärellä, kun mietimme myös sitä, miten nämä taidot kehittyvät eri opetusmuodoissa. Siirtyessämme entistä enemmän verkkopainotteiseen opiskeluun meidän on mielestäni huolella mietittävä, miten näitä metataitoja voidaan hankkia myös verkossa vai voidaanko?

Tiimityö- ja esiintymistaidot

Liiketaloudessa ja palveluliiketoiminnassa, jotka tutkinto-ohjelmat parhaiten tunnen, on saatu jo muutamia vuosia erittäin hyvää AVOP-palautetta nimenomaan tiimityötaitojen ja esiintymistaitojen kehittymisestä, koska nämä asiat nostettiin edellisellä opetussuunnitelmakierroksella keskiöön. Liiketaloudessa ensimmäisen vuoden tiimityöskentelyllä ja valmennuksella saatiin myös ensimmäisen vuoden jälkeiset keskeytykset vähenemään. Muun muassa World Economic Forum on määritellyt vuonna 2020 metataidot tärkeimmiksi työelämätaidoiksi.

Kompleksisia ongelmia voidaan ratkaista, eri ympäristöissä ja monilla eri tavoin sekä samoin kriittistä ajattelua pystytään kehittämään monipuolisin menetelmin. Yhteistyö- ja neuvottelutaitoja, päätöksentekokykyä sekä kognitiivista joustavuutta, resilienssiä tarvitaan myös verkon yli yhdessä asioita työstettäessä. Luovuutta voidaan kehittää hyvinkin erilaisissa yhteyksissä. Onnistuuko tällaisten taitojen kehittäminen myös aikaan sitomattomissa verkko-opinnoissa tai itseopiskeluna verkossa?

Kasvokkaiset tapaamiset

Sosiaalisten taitojen ja tunneälyn kehittyminen vaativat mielestäni myös kasvokkaisia livetapaamisia. Samoin palveluyhteiskunnassa tarvittavan palveluorientoituneisuuden kehittyminen. Sanattomalla viestinnällä on näiden taitojen kehittymisessä iso rooli ja ”mustien ruutujen” ja pelkän äänen perusteella voi näissä taidoissa kehittyä jonkin verran, mutta suurin osa taitojen kehittymisestä vaatii samassa fyysisessä tilassa työskentelyä. Toisen äänenkäyttö, -sävyt ja -voimakkuus antavat meille mahdollisuuden tulkita toisesta jotain, samoin hänen ajankäyttönsä.

Jos opiskelijalla on kamera auki, niin voimme tulkita hänen ulkoisista ominaisuuksistaan, pukeutumisestaan, liikkeistään yms. jotain, mutta kokonaisuus jää useimmiten meiltä näkemättä. Liikkeet ja eleet kutistuvat useimmiten vain kasvojen osalle ja esim. käsien liikkeet, joilla monet viestivät vuorovaikutuksessa jäänevät myös havaitsematta. Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen reviirimme, jota toivomme muiden kunnioittavan, mutta tästäkään emme saa verkossa käsitystä, jos se viesti ei sitten tulekin juuri näiden ”mustien ruutujen” kautta. Joissain sosiaalisissa tilanteissa fyysisellä kontaktillakin on merkitystä.

Tulevaisuudessa digitaaliset ratkaisut tulevat entisestään lisääntymään ja meidän on hyvä valmentaa nuoria opiskelijoitamme toimimaan myös niissä, mutta tasapainoilua eri opetusmuotojen välillä tarvitaan ja opiskelijoille yksilöllisiä valinnanmahdollisuuksia. Tulevienkin opiskelijoiden kohdalla heidän opiskelukokemuksensa ja se, mitä saamme heidät kanssamme tuntemaan luo vahvat muistijäljet ja vahvan pohjan heidän ammattilaisuudelleen.

Teksti: Osaamispäällikkö Satu Kylmälä, Liiketalous ja media, TAMK
Kuva: Unsplash

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *