Osaamismerkillä osoitettua syväoppimisen suunnitteluosaamista

Aika haastaa meidät suunnittelemaan oppimisprosesseja entistä pedagogisemmista lähtökohdista. Koulutuksen uudistusten ja pandemian myötä opetuksen, oppimisen ja ohjauksen toimintaympäristöt ovat laajentuneet huomattavasti. Tämä vaatii opettajalta käytännön tekoina ymmärrystä oppimisesta ja vahvaa pedagogista suunnitteluosaamista (Ruhalahti, Brauer & Korhonen, 2021).

Opetushallituksen rahoittaman TRIPEDA – laatua pedagogiseen suunnitteluun -henkilöstökoulutuksen tavoitteena oli antaa osallistujille kokemus laadukkaasti suunnitellusta aktivoivasta ja toiminnallisesta verkkototeutuksesta, jossa osana olivat digitaaliset osaamismerkit. Osallistujista kolmetoista opettajaa osoitti osaamistaan Syväoppimisen suunnittelu -osaamismerkillä.

Kirjallisuudessa syväoppiminen määritellään usein korkeamman tason ajattelutaitojen saavuttamisen näkökulmasta, jossa opiskelija tai oppijayhteisö soveltaa, analysoi, tulkitsee, tutkii, vertailee, arvioi, rakentaa ja luo uutta tietoa. Termin syväoppiminen katsotaan pitävän sisällään opetus- ja oppimisprosessien kautta syntyvän niin sanotun syväosaamisen.

Syväoppimisen suunnitteluperiaatteet

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme osallistujien osaamismerkein osoittamaa osaamista syväoppimisen suunnitteluperiaatteiden soveltamisesta omaan opetukseen. Nämä seitsemän syväoppimisen suunnitteluperiaatetta (kuva 1) pohjautuvat kehitettyyn DDD (Dialogical, Digital and Deep Learning) pedagogiseen malliin (Ruhalahti, 2019).

Päivitetyt syväoppimisen suunnitteluperiaatteet. Ruhalahti 2022.Osaamismerkin osaamistavoitteena oli osoittaa osaamista syväoppimisen suunnitteluperiaatteiden soveltamisella käytäntöön ja oppimisprosessin suunnitteluun.

Osaamistavoitteet avataan opiskelijaryhmissä oman osaamisen sanoittamisen osalta. Niitä pyritään konkretisoimaan yhdessä mahdollisimman konkreettisiksi käytännön työtehtäviksi ja toimiksi.

Diagogiosaamisen vahvistamisella moni pyrkii tukemaan oppijayhteisön tasavertaista osallistumista sekä ryhmäytymistä.

Oppimisen autenttiset lähtökohdat nähtiin kahdesta näkökulmasta. Osa suunnitteli hyödyntävänsä autenttisia oppimistilanteita- ja ympäristöjä. Osassa suunnitelmia osaamistavoitteita avattiin yhdessä opiskelijoiden kanssa.

Itseopiskelua oli sijoitettu oppimisen orientoitumisen ja toisaalta osaamisen sisäistämisen näkökulmista tärkeisiin kohtiin. Oppimisen tukena hyödynnettiin myös videoita.

Ohjaus oli kuvattu monipuolisesti. Myös monessa suunnitelmassa oli oivallettu nk. jaetun ohjaajuuden mahdollisuudet sekä verkko-ohjauksen mahdollisuudet tukea opiskelijaa oikea-aikaisesti.

Digiympäristöt oli kaikkien suunnitelmissa kuvattu selkeästi ja pääpainotus oli oppilaitoksien tuetuissa sovelluksissa. Oppimistehtävien laadinnassa oli huomioitu syväoppimiseen suuntavat rakenteet. Myös henkilökohtaisten oppimisympäristöjen mahdollisuuksia oli hyödynnetty ePortfolio -työskentelyn tukena.

Arviointi näkyi suunnitelmissa jatkuvana osaamista tukevana ja ammattitaitovaatimuksien kuljettaminen koko prosessin ajan nähtiin tärkeänä. Oppimisprosessin aikana hyödynnettiin itse-, vertais- ja opettaja-arviointia.

Osaamisen kehittymistä syväoppimisen suunnassa voidaan tukea hyvin monella eri tavalla ja usein pienin teoin. Lisäksi opetushenkilöstö tarvitsee pedagogisen osaamisen vahvistamista joustavilla ja nopeasti haltuun otettavilla malleilla. Tähän tarpeeseen on kehitetty syväoppimisen seitsemän suunnitteluperiaatetta ja tätä osaamista todentava osaamismerkki.

Lähde: Ruhalahti, Brauer & Korhonen, 2021: Kolme väitöstutkimusta uudistamassa ammatillista opettajuutta: Pedagoginen suunnittelu ja osaamisen kehittäminen digitaalisissa oppimisympäristöissä

Kirjoittajat: Tohtorit Sanna Ruhalahti (TAMK), Anne-Maria Korhonen (HAMK) ja Sanna Brauer  (Oamk) toimivat TRIPEDA -tutkimusperustaisen täydennyskoulutuksen suunnittelijoina ja opettajina vuonna 2022.
Pääkuva: Pixabay

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *