Työelämän kiireet ja ”kiireet”
Vaatimukset tulevat ulkoa, ja me yritämme toteuttaa niitä parhaamme mukaan. Paremmin kuin täysi kalenteri, työntekijän tuottavuudesta kertoo hänen työmotivaationsa, hänen kokemansa työn imu ja ennen kaikkea työn tulokset. Professori Pekka Mattila kertoi Osaamo-hankkeen webinaarissa 4.4.2022, että korkeasti motivoitunut työntekijä on 129 % tuottavampi kuin normaalisti motivoitunut kollegansa. Mutta mistä työmotivaatio kumpuaa?
Epätyö on uusi normaali – ei kai sentään?
Burnoutissa työkuorma on yleensä liian suuri ja työtahti liian kiireinen, kun taas boreoutissa kuormitus johtuu järkevän tekemisen puutteesta (HS 7.4.2022). Boreoutissa työstä on kadonnut merkityksellisyyden tunne. Työn merkityksellisyys rakentuu siitä, että jokainen tuntee tekevänsä omalta osaltaan ”maailman parasta shampanjaa”. Se, että jokaisen työ kytkeytyy osaksi kokonaisuutta ja on tunnustettu osa sitä, antaa uuteen aamuun heräämiseen intoa. Jokainen voi olla osa merkityksellistävää työelämää: antamalla tunnustusta toisen tekemästä työstä, olemalla läsnä hetkessä sekä huomioimalla toisen. Hämmentävää onkin, että osalta jopa työkaverin tervehtimisen taito on hukassa.
Tylsistymisen syynä voi olla se, että työnantaja ei yksinkertaisesti anna riittävästi työtehtäviä (HS 7.4.2022). Toisaalta myös työntekijän omat ratkaisut voivat johtaa siihen, että hän keskittyy helppoihin ja rutiininomaisiin työtehtäviin omalla mukavuusalueellaan ja näin heikentää omaa ammattiosaamistaan lähes huomaamattaan. Työnteon teeskentely tai jopa keksityiltä ja turhilta vaikuttavat työtehtävät (HS 9.2.2022) täyttävät työajan ja heikentävät työmotivaatiota. Tämä epätyö täyttää työtunnit, mutta ei auta tavoitteiden saavuttamisessa.
Itseohjautuvuus ja priorisointi epätyön vastavoimina
Työntekijällä on viime kädessä vastuu omasta työnsä tekemisestä mutta tekemisen suunta pitää olla tiedossa ja yhdessä sovittu. Tarvitaan itseohjautuvuutta (selkeät tavoitteet, motiivi ja osaaminen tavoitteiden saavuttamiseksi) sekä kyky priorisoida työtehtäviä. Jo pitkään on johtamiskoulutuksissa ollut käytössä työtehtävien jakaminen kolmeen koriin: ne, jotka pitää tehdä nyt tai tiettyyn päivämäärään menneessä; ne, jotka pitää tehdä ja ne, joita ei tarvitse tehdä. Keskittymistä näihin ”ei tarvitse tehdä” tehtäviin voidaan kutsua epätyöksi. Työnantajan olisikin hyvä luottaa työntekijään ja luoda raamit joiden puitteissa työntekijä itse pystyy tekemään ratkaisuja tavoitteiden saavuttamiseksi. Epätyötä voisi kansanomaisesti kuvata ”lillukan varsiin” tarttumiseksi. Tehdään jotain, joka ei kokonaisuuden kannalta ole tärkeää ja oleellista.
Epäjohtamisen vastaparina välittävä johtaminen
Epäjohtaminen lähestyy monin tavoin ei-johtamista ja välttelevää johtamista. Annetaan ajan hoitaa asioita eikä oteta aktiivista roolia asioiden eteenpäin viemiseksi. Itseohjautuvuus ei kuitenkaan tarkoita yksin jättämistä, päinvastoin. Tarvitsemme työelämässä entistä enemmän toisiamme, tiimityötä, verkostoja – ja välittävää johtamista.
Teksti: Yliopettaja Merja Sinkkonen, sosiaalipalveluiden johtaminen ja yliopettaja Annukka Tapani, Pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri, TAMK
Kuva: Jonne Renvall
Kommentit