Uupunut vanhempi
Vanhemmuuden uupumus on reaktio vanhemmuuden kuormitustekijöiden aiheuttamaan stressiin, jota hänellä ei ole voimavaroja hallinnoida riittävällä tavalla (Mikolajczak, Gross & Roskam 2019). Tutkimuksessa on tunnistettu neljä vanhemmuuden uupumuksen keskeistä ulottuvuutta: vanhemman roolissa toimimiseen liittyvä uupumus, vanhemmuuden minäkuvan muutos, tunne kyllästymisestä vanhemmuuden roolia kohtaan ja henkinen etääntyminen lapsesta. Uupuneella vanhemmalla on tunne, että vanhemmuus vaatii liikaa osallistumista ja on emotionaalisesti liian kuormittavaa. (Sorkkila & Aunola 2020.) Vanhemmuuden uupumus on siis tila, jossa vanhempi on niin uupunut vanhemmuuden roolin, ettei koe olevansa siitä enää kykenevä suoriutumaan.
Vanhemmuuden uupumukselle altistavaksi tekijöiksi on tunnistettu täydellisen vanhemmuuden tavoittelu, vanhemman neuroottisuus sekä tunne- ja stressinhallinnan taidon puutteet. Vanhemmuuden uupumuksella on todettu olevan yhteys haaveisiin vanhemmuuden roolin päättymisestä, lapsen tarpeiden laiminlyömiseen ja vanhemman väkivaltaiseen käyttäytymiseen lasta kohtaan. Vanhemmuuden uupumus on vakava tila, joka vaatii kiireellisiä toimenpiteitä. (Mikolajczak, Gross & Roskam 2019.)
Tutkimuksen mukaan vanhemmuuteen uupuneista vanhemmista lastensa tarpeita laiminlöi 30 %, kun taas työssä uupuneiden vanhempien kohdalla osuus oli 3 %. Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyi työuupuneilla vanhemmilla 1 % vastaavan luvun ollessa 26 % uupuneiden vanhempien kohdalla. Osa uupuneista vanhemmista, erityisesti äideistä toi esiin pelkoa omasta väkivaltaisuudestaan ollessaan yksin lapsen kanssa (Mikolajczak, Brianda, Avalosse & Roskam 2018). Tähän huoleen tulisi suhtautua vakavasti ja vanhemmuuden uupumusta tulisi osata tunnistaa paremmin.
Mistä apua?
Kun vanhempi on uupunut, on voimavarat hakeutua avun piiriin tai edes selvittää mistä apua saa, vähäiset. Pirkanmaan hyvinvointialueen verkkosivuilla oleva Pyydä apua –palvelu auttaa silloin, kun ei tiedä mihin ottaisi yhteyttä. Pyydä apua -lomakkeen avulla vanhemman on mahdollista kertoa tilanteestaan palveluohjaajalle, joka osaa ohjata vanhemman oikean avun piiriin. Palveluihin ohjautumisen kynnyksen madaltamisen lisäksi tulisi vanhemmuuteen liittyvää uupumusta osata tunnistaa ja siihen puuttumisen keinoja kehittää laajasti niin sosiaali- ja terveydenhuollossa kuin varhaiskasvatuksessa ja oppilashuollossakin.
Teksti: Antti Sepponen, Kirsi Käsnänen, Noora Korkeamäki ja Sointu Partanen sekä yliopettaja Merja Sinkkonen
Kuva: Adobe Stock
Blogi on kirjoitettu Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomi (YAMK) – opiskelijoiden opintojaksolla Sosiaalityön ajankohtainen tutkimus.
Lähteet:
Mikolajczak, M., Brianda, M., Avalosse, H. & Roskam, I. 2018. Consequences of Parental Burnout: Its Specific Effect on Child Neglect and Violence. Child Abuse & Neglect , 2018-06, Vol.80, p.134-145. Viitattu 8.12.2024. Vaatii käyttöoikeuden.
https://doi.org/10.1016/j.chiabu.2018.03.025
Mikolajczak, M., Gross, J. & Roskam, I. 2019. Parental Burnout: What Is It, and Why Does It Matter? Clinical psychological science, 2019-11, Vol.7 (6), p.1319-1329. Viitattu 8.12.2024. Vaatii käyttöoikeuden. https://doi.org/10.1177/2167702619858430
Sorkkila, M. & Aunola, K. Risk Factors for Parental Burnout among Finnish Parents: The Role of Socially Prescribed Perfectionism. 2020. Journal of child and family studies, 2020-03, Vol.29 (3), p.648-659. Viitattu 8.12.2024. Vaatii käyttöoikeuden.
https://doi.org/10.1007/s10826-019-01607-1
Kommentit