Euroopassa on korkeatasoisia yliopistoja, osaavia tutkijoita ja merkittävä julkinen tutkimusrahoitus. Silti digitaalisen teknologian, tekoälyn ja nopeasti kasvavien teknologiayritysten kärki löytyy usein Yhdysvalloista.
Ongelma ei ole eurooppalaisten tutkijoiden osaamisessa. Keskeinen kysymys on: Mitä tutkimustulokselle tapahtuu tutkimushankkeen päätyttyä?
Liian tarkka ohjaus voi vähentää rohkeutta
Euroopan unionin tutkimusrahoituksella pyritään ratkaisemaan yhteiskunnallisia haasteita sekä vahvistamaan kilpailukykyä ja tukemaan unionin politiikkatavoitteita. Lähtökohta on perusteltu, mutta käytännössä rahoitushaut voivat ohjata tutkimusta hyvin tarkasti ennalta määriteltyihin aiheisiin.
Hakemuksiin rakennetaan suuria konsortioita, useita työpaketteja ja yksityiskohtaisia vaikuttavuuspolkuja. Vaarana on, että ohjelmakielen ja hankehallinnon osaaminen alkaa vaikuttaa rahoituksen saamiseen enemmän kuin idean rohkeus ja kaupallinen potentiaali.
Radikaalia innovaatiota ei yleensä voida kuvata täydellisesti vuosia etukäteen. Todelliseen läpimurtoon liittyy teknologista ja kaupallista epävarmuutta. Jos rahoitusjärjestelmä edellyttää tarkasti ennakoitavia tuloksia, se voi suosia turvallisia ja vaiheittaisia parannuksia kaikkein kunnianhimoisimpien avausten sijasta.
Yhdysvalloissa tutkijan siirtymistä yrittäjäksi pidetään luontevana uravaihtoehtona. Tutkimuksen ympärille on muodostunut vahva kaupallistamisen kulttuuri, jossa sijoittajat, kokeneet yrittäjät ja liiketoiminnan rakentajat tulevat mukaan varhaisessa vaiheessa. Epäonnistunut yritys ei välttämättä päätä tutkijan uraa, vaan voi tuottaa osaamista seuraavaa yritystä varten.
Euroopassa tutkijaa palkitaan edelleen ensisijaisesti julkaisuista, viittauksista ja uudesta tutkimusrahoituksesta. Patentointi, asiakastyö ja yrityksen perustaminen voivat jopa hidastaa perinteistä akateemista pätevöitymistä.
Puolet tutkimusrahoituksesta siemenrahoitukseen?
Olisiko siis aika käyttää puolet EU:n tutkimusrahoituksesta aloittavien yritysten siemenrahoitukseen?
Ajatus on tarkoituksellisen radikaali, mutta se pakottaa kysymään olennaisen kysymyksen: Rahoitammeko tutkimusta vain uuden tiedon tuottamiseksi vai myös siksi, että tiedosta syntyisi eurooppalaisia tuotteita, yrityksiä, työpaikkoja ja vientiä?
Puolen tutkimusbudjetin muuttaminen startup-rahoitukseksi olisi kuitenkin liian suoraviivainen ratkaisu. Ilman pitkäjänteistä perustutkimusta ei ole tulevaisuudessa mitään kaupallistettavaa. Runsas siemenrahoitus voisi myös kannustaa perustamaan yrityksiä sellaisten tulosten ympärille, joilla ei ole riittävää kilpailuetua tai todellista asiakastarvetta.
Tutkimusta ja yritystoimintaa ei siksi pidä asettaa vastakkain. Tarvitsemme niiden välille yhtenäisen polun, joka auttaa lupaavaa tutkimustulosta etenemään teknologian validoinnista kansainväliseksi liiketoiminnaksi.
EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoituksesta voitaisiin esimerkiksi kohdentaa nykyistä selvästi suurempi osuus tutkimustulosten validointiin, kaupallistamisen valmisteluun, spin-off-yrityksiin ja kansainväliseen kasvuun. 15–20 prosenttia voisi toimia keskustelun lähtökohtana, mutta olennaista on rahoituksen muodostama katkeamaton ketju.
Ensimmäisessä vaiheessa pitäisi voida osoittaa teknologian toimivuus ja selvittää asiakkaiden todellinen tarve. Seuraavaksi tarvitaan immateriaalioikeuksien, regulaation, liiketoimintamallin ja kansainvälisten markkinoiden arviointia. Vasta tämän jälkeen on perusteltua muodostaa yrittäjätiimi ja hakea varsinaista siemen- ja kasvurahoitusta.
Tutkijoille pitäisi myös tarjota mahdollisuus määräaikaiseen yrittäjyysjaksoon siten, että paluu akateemiseen tehtävään olisi mahdollinen. Tutkimuslähtöinen yritys tarvitsee teknisen osaamisen rinnalle myynnin, rahoituksen ja kansainvälisen liiketoiminnan osaajia. Tutkijan ei tarvitse hallita kaikkea itse.
Suomessa on jo toimiva malli
Suomessa Business Finlandilla on hyvä väline tutkimustulosten kaupallistamisen valmisteluun: Research to Business eli R2B-rahoitus.
R2B-rahoitus on tarkoitettu julkisille tutkimusorganisaatioille. Sen avulla voidaan valmistella tutkimukseen perustuvan tuotteen tai palvelun kaupallistamista sekä tehdä kaupallistamista tukevaa soveltavaa tutkimusta.
Mallin vahvuus on siinä, ettei tutkimusryhmää pakoteta perustamaan yritystä liian aikaisin. Ensin voidaan selvittää asiakastarve, kilpailutilanne, immateriaalioikeudet, regulaatio, liiketoimintamalli ja vaihtoehtoiset kaupallistamisreitit. Tavoitteena voi olla uuden yrityksen perustaminen, mutta tutkimustulos voidaan kaupallistaa myös esimerkiksi lisensoimalla se olemassa olevalle yritykselle.
R2B-rahoituksessa Business Finland voi kattaa 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Vähintään 40 prosenttia kustannuksista on kohdistettava kaupallistamisen valmisteluun. Näin kaupallistaminen ei jää tutkimushankkeen loppuun liitetyksi suunnitelmaksi, vaan muodostaa keskeisen osan hankkeen työtä.
Suomen R2B-mallia kannattaisi laajentaa kansallisesti ja soveltaa koko Euroopan unionissa. Eurooppalainen Research to Business -ohjelma voisi olla avoin eri alojen tutkijatiimeille ilman liian yksityiskohtaista sitomista ennalta valittuihin teknologioihin.
Eurooppalainen R2B-rahoitus voisi auttaa tutkimusryhmiä validoimaan teknologian toimivuutta, selvittämään asiakkaiden tarpeita ja kansainvälisiä markkinoita, rakentamaan IPR- ja regulaatiostrategian, arvioimaan erilaisia kaupallistamisreittejä, löytämään kaupallisia osaajia ja sijoittajia sekä valmistelemaan pilotointia ja yrityksen perustamista.
Kyse ei olisi perustutkimuksen korvaamisesta eikä tavanomaisesta yritystuesta. Rahoituksella rakennettaisiin silta tutkimuksen ja liiketoiminnan välille vaiheessa, jossa moni eurooppalainen innovaatio nykyisin menettää mahdollisuutensa.
TAMKissa käynnistyi kaksi R2B-hanketta
Tampereen ammattikorkeakoulussa käynnistyi vuonna 2026 kaksi Business Finlandin rahoittamaa R2B-hanketta: SILTA ja IdCLTI.
SILTA-hankkeessa valmistellaan sisäilman, ilmanvaihdon ja tilankäytön älykkääseen analytiikkaan perustuvan ratkaisun kaupallistamista. Hankkeessa yhdistyvät teknologian jatkokehittäminen, asiakastarpeiden selvittäminen, markkina- ja kilpailija-analyysi sekä kaupallistamisreittien arviointi.
IdCLTI-hankkeessa selvitetään automatisoidun ja kudosturvallisen kuvantamisteknologian kaupallistamismahdollisuuksia alaraajojen valtimotaudin väestötasoiseen seulontaan.
Hankkeiden erilaisuus kertoo R2B-mallin vahvuudesta. Sama rahoitusväline soveltuu niin rakennetun ympäristön analytiikkaan kuin terveysteknologian kaupallistamisen valmisteluun. Lähtökohtana ei ole tietyn toimialan suosiminen, vaan tutkimukseen perustuvan ratkaisun kaupallisen potentiaalin järjestelmällinen arviointi.
Tutkimuksen rinnalle tarvitaan kaupallistamisen ketju
Suomi tavoittelee tutkimus- ja kehittämismenojen nostamista neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on perusteltu, mutta pelkkä rahamäärän kasvattaminen ei vielä takaa uusia yrityksiä, vientiä ja työpaikkoja.
Meidän on seurattava myös sitä, kuinka hyvin tutkimustulokset etenevät yritystoiminnaksi ja kansainvälisille markkinoille. Samalla on huolehdittava siitä, että tulevaisuuden innovaatioita synnyttävä perustutkimus säilyy vahvana.
Business Finlandin R2B-rahoitus osoittaa, että kaupallistamisväline voidaan rakentaa tutkimuksen ehdoilla ilman vaatimusta välittömästä yrityksen perustamisesta. Nyt mallia kannattaa vahvistaa Suomessa ja laajentaa myös EU-tasolle.
Euroopan ei pidä luopua tieteestä menestyäkseen teknologiakilpailussa. Sen pitää rakentaa nykyistä vahvempi yhteys tutkimuksen ja liiketoiminnan välille.
Meillä on osaamista ja tutkimusta. Seuraavaksi tarvitsemme rahoituksen, kannustimet ja kaupallistamisen osaamisen, joiden avulla eurooppalaisista tutkimustuloksista voidaan rakentaa myös eurooppalaisia kasvuyrityksiä.
Kirjoittaja
Sampo Saari, TkT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK)
Rakennettu ympäristö ja biotalous | Sisäilma ja terveysturvallisuus TKI-tiimin vetäjä
sampo.saari@tuni.fi
Sampo Saari toimii SILTA-hankkeen yhteyshenkilönä.
Lisätietoja
Kommentit