”Näkisitpä tämän minusta”
Opiskelijat järjestivät Tampereen A-kilta ry:n Kööri-hankkeen kanssa taidetyöpajan. Kööri -hankkeen yhteisö tarjoaa päihteetöntä luovaa toimintaa ja vertaisuutta päihteettömyyteen pyrkiville nuorille aikuisille ja läheisille. Pajassa hyödynnettiin tarinallisuutta, positiivisen historian huomiointia ja tulevaisuusorientaatiota. Positiivinen historia on yksilön elämän myönteisten kokemusten, onnistumisten ja voimavarojen esiin nostamista ja hyödyntämistä nykyhetkessä. Lisäksi huomioitiin toipumisorientaatio päihdetyön teoriana (Nivala & Ryynänen 2024, s. 327). Taidepajan teema oli ”Näkisitpä tämän minusta”.
Projektissa toteutettiin taideteos akryylikaatotekniikalla taulupohjille, joihin liimattiin lehtileikkeitä unelmakartta-tyylisesti. Tekniikka oli opiskelijoille tuntematon, mutta yhdessä tekemisen kautta kokeiltu ja luotu prosessi mahdollisti sosiaalipedagogiikan ”yhteisen kolmannen” löytämisen.
Hankkeen vielä pienen asiakaskunnan osallistumista helpotettiin jättämällä työpajan ohjeistus näkyville ennakkoon. Kävijät pystyivät osallistumaan leikkaamalla lehtileikkeitä etukäteen, jos eivät pääsisi työpajaan. Paja koostui akryylikaatotekniikan tekemisestä neljän asiakkaan kanssa ja lehtileikkeleiden liimaamisesta kuivuneisiin tauluihin. Pajan jälkeen toteutettu näyttely Pyynikin munkkikahvilassa mahdollisti osallistujille näkyväksi ja kuulluksi tulemisen omilla ehdoillaan. Julkinen näkyvyys antoi mahdollisuuden voimaantumiseen ja kokemukseen yhteiskunnallisesta osallisuudesta.
Projekti opetti, että hyvistäkin ideoista on joskus luovuttava. Alun perin toiseen hankkeeseen suunniteltu idea siirrettiin Kööri-hankkeeseen, jonka asiakaskunnan vähäisyys huomattiin vasta myöhemmin. Projektin tekeminen asiakaslähtöisesti oli haastavaa ja osallistuminen taidepajoihin epävarmaa. Työskentely pajan neljän asiakkaan ryhmässä vahvisti kokemusta, että sosiaalipedagoginen työ on erityisesti kohtaamista, läsnäoloa ja yhteisen tilan rakentamista. Tärkeintä ei ole lopputulos vaan yhteinen matka.
Jatkossa toiminnan vaikuttavuutta voisi vahvistaa pidemmällä valmisteluajalla, kohderyhmälle suunnatulla pidempiaikaisella viestinnällä sekä useammilla taidepajoilla, mikä tukisi luottamuksen rakentumista ja osallistujien sitoutumista. Kuuden hengen projektiryhmä oli melko suuri, joka mahdollisti kahdelle vastuuryhmälle jaetun taidetyöpajan sekä näyttelyn. Käytännössä projektia suunniteltiin koko ryhmänä ja selkeämpi työnjako sekä vähemmät palaverit olisivat säästäneet aikaa ja energiaa.
Yhteisöprojekteja oli vuosikurssilla yhteensä 16 ja ne esiteltiin messutyylisesti. Oman projektin esitteleminen oli tärkeä vaihe ja messuilla oli innostunut ilmapiiri. Kaikki olivat ylpeitä omista projekteistaan ja kiinnostuneita muiden aikaansaannoksista. Yhteisöprojektit kestivät n. 6 kk ja opettivat yhteistyötaitoja, projektin hallintaa sekä yhteistyötä työelämän kanssa.
Lähteet: Nivala, E., Ryynänen, S. 2024. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää. Helsinki: Gaudeamus.
Kirjoittajat:
Opiskelijat: Alma Alves, Camilla Hiltunen, Elina Astola, Katja Harinen, Miikka Hietanen, Salla Järvelä
Opettaja: Lehtori Anssi-Pekka Udd
Kommentit