Projektissa lähdettiin luomaan yhteisöllistä ja elämyksellistä metsäretkeä viidesluokkalaisille erityisoppilaille. Suunnittelussa huomioitiin oppilaiden toiveensa siitä, millainen tavallista koulurytmiä rikkova päivä voisi olla. Tämän perusteella rakennettiin heille toimintaa tukeutuen sosiaalipedagogiikan teoriaan. Oppilaiden osallisuuden tukeminen heidän ideoitaan kuulemalla oli keskeinen tavoite, samoin kuin luokan keskinäisen yhteishengen tukeminen ja kehollisen elämyksellisyyden mahdollistaminen. Kivijalkana päivän suunnittelussa toimi Nivalan ja Ryynäsen (2024) teos Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää.
Jännittävä metsäretki toteutettiin marraskuun lopulla mahtavassa talvisäässä. Luokan saapuessa paikalle muistutettiin oppilaita siitä, miksi ollaan täällä, keitä olemme ja mitä tuokio pitää sisällään. Innokkaimmat alkoivat heti syömään omia eväitään ohjeista huolimatta. Tämä muistutti luokan keskittymisen haasteista ja impulsiivisuudesta.
Päivän aloituksena oli toiminnallinen ja jännittävä aarteenetsintä, jossa yhdistyvät sosiaalipedagogisesti merkittävät käsitteet toiminnallisuus, toimijuus, elämyksellisyys sekä kehollisuus. Oppilaat ratkoivat yhdessä vihjeitä, liikkuivat metsässä ja löysivät pitkospuiden alta aarteen, jossa oli jokaisen oppilaalle omalla nimellä varustettu avaimenperä ja käsintehty tarra. Etsinnän aikana huomattiin osan vihjeistä olevan liian pitkiä ja haastavia oppilaiden keskittymiselle. Opettajan avustuksella kaikki vihjeet saatiin ratkottua.
Letut ja vaahtokarkit nuotiolla oli hitti. Yhteisöllinen ja toiminnallinen hetki lettuja ja vaahtokarkkeja paistaen, yhdessä syöden ja rennosti jutellen. Kaunis talvisää, tulen raksahtelu, tyytyväiset lapset ja yhteinen tekeminen loi moniaistillisen kokemuksen, joka todella lämmitti mieltä. Viimeisenä ohjelmassa oli elävä tarina. Interaktiivinen tarinatuokio, jossa aikuiset näyttelivät ja oppilaat täydensivät tarinaa omilla sanoillaan.
Tiimin opit. Projektin kautta opittiin miltä tuntuu suunnitella jotakin toimintaa, mikä oikeasti toteutetaan. Opittiin suunnittelemaan toimintaa juuri tälle ryhmälle ja huomioimaan sekä käytännön järjestelyt että oppilaiden keskittymisen haasteet. Saatiin arvokasta kokemusta tiimityöskentelystä, vastuun jakamisesta, aikatauluttamisesta ja sosiaalipedagogisesta työotteesta käytännössä. Kaiken kaikkiaan ryhmällämme oli hauskaa projektin parissa.
Yksi tärkeä vaihe projektia oli sen esittely muille. Messutyylisesti esiteltyjä yhteisöprojekteja vuosikurssi toteutti yhteensä 16. Innostuneessa ilmapiirisissä ylpeästi esiteltiin omaa projektia ja kiinnostuneesti kuultiin muiden aikaansaannoksista. Yhteisöprojektit kestivät n. 6 kk ja opettivat yhteistyötaitoja, projektin hallintaa sekä yhteistyötä työelämän kanssa.
Kirjoittajat: 24SOB-ryhmän opiskelijat Vilja Iisala, Ere Kreula, Inna Krogerus, Kira Lalu ja Claudia Montanares sekä lehtori Minna Nurminen
Lähteet: Nivala, E., Ryynänen, S. 2024. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää. Helsinki: Gaudeamus.
Kommentit