Ohjaavan opettajan rooli sairaanhoitajakoulutuksen ohjatuissa harjoittelussa

Ohjatut harjoittelut aidoissa kliinisissä ympäristöissä ovat merkittävä osa sairaanhoitajakoulutuksen opintoja. TAMKissa ohjattuja harjoitteluja on yhteensä 75 opintopistettä, joka on yli kolmasosa sairaanhoitajatutkinnon opintopisteistä. Harjoitteluiden keskeinen tavoite on perehdyttää opiskelija ohjatusti hoitotyön taitojen kannalta keskeisiin käytännön tehtäviin ja mahdollistaa osaamisen soveltaminen käytännössä. Samalla harjoittelut tarjoavat mahdollisuuden työelämätaitojen harjoittelemiseen, ja opiskelija saa realistisen kuvan hoitotyön arjesta, moniammatillisesta yhteistyöstä sekä vuorovaikutuksesta potilaiden- ja omaisten kanssa. Harjoitteluiden merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä ne vaikuttavat keskeisesti opiskelijoiden opiskelumotivaatioon, ammatilliseen kasvuun ja alanvalinnan arviointiin.

Harjoitteluiden tavoitteet perustuvat EU:n asettaman ammattipätevyysdirektiivin mukaisiin osaamisvaatimuksiin. Opiskelijan tehtävä on laatia jo ennen harjoittelun alkamista alustavat tavoitteet omien osaamistarpeiden mukaisesti, joita hän voi muokata harjoittelun edetessä. Tavoitteiden laatimista ohjaavat lisäksi opintojakson tavoitteet sekä harjoitteluyksikön tarjoamat oppimismahdollisuudet. Ohjaavan opettajan sekä harjoittelun työelämäohjaajan tehtävänä on tarkistaa laadittujen tavoitteiden asianmukaisuus ja tarvittaessa pyytää opiskelijaa täydentämään tai muokkaamaan tavoitteita. Harjoittelun aikana pidetään kaksi virallista arviointikeskustelua (väli- ja loppuarviointi), joista ohjaava opettaja osallistuu toiseen. Jos harjoittelussa on pulmia, tai opettajan tukea tarvitaan enemmän, osallistuu hän tarvittaessa molempiin arviointeihin. Työelämäohjaaja osallistuu opiskelijan kanssa molempiin arviointeihin, ja hänen arvionsa harjoittelun kulusta on keskeisessä roolissa.

Ohjaajan opettajan rooli harjoittelun onnistumisessa ja opiskelijan tukemisessa on merkittävä. Opettajina olemme havainneet, että opiskelijat kaipaavat erityisesti opintojen alussa tukea tavoitteiden laatimisessa, sekä kannustusta opeteltavien taitojen sanoittamiseen. Väliarviointi on myös erinomainen paikka tavoitteiden syventämiseen, jos opiskelija tarvitsee rohkaisua harjoittelun eteenpäin viemisessä. Opettajan tulee luoda mahdollisuuksia uusien asioiden ymmärtämiselle ja oppimiselle. Opettajan antama käytännön tuki on usein ratkaiseva tekijä opiskelijan osaamisen kehittymisessä ja itseluottamuksen kasvattamisessa. Opintojen loppuvaiheessa opettajan tuki keskittyy vielä vahvemmin osaamisen syventämisen tukemiseen ja ammatillisen kasvun havainnointiin. Opiskelijat tarvitsevat ja haluavat palautetta, ja se tulee selkeästi sanoittaa palautteeksi. Harjoitteluiden jälkeen pidetään loppureflektio, joka mahdollistaa harjoittelukokemusten avaamisen turvallisessa ympäristössä. Reflektioon osallistuu usein pieni määrä opiskelijoita, jolloin kaikkien on mahdollista jakaa kokemuksiaan. Reflektiot ovat tärkeitä oppimiskokemuksia, sillä vertaisten kokemukset ja niihin samaistuminen vahvistavat oman osaamisen kokemusta. Opettajan roolina on lähinnä tapaamisten fasilitointi ja psykologisen turvallisuuden takaaminen. Opettajan roolia ei siis voi väheksyä, sillä hän tukee, ohjaa ja arvioi opiskelijan oppimista harjoittelussa varmistamalla tavoitteiden tarkoituksenmukaisuuden, tarjoamalla palautetta sekä fasilitoimalla oppimista ja reflektiota opiskelijan ammatillisen kasvun edistämiseksi.

 

Kirjoittaja:

Kirsi Toljamo, Lehtori, Sosiaali- ja terveysala

Milla Salama, Lehtori, Sosiaali- ja terveysala

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi