Generatiivinen tekoäly on kuitenkin niin monimutkaista, että harva tohtii ottaa siitä vastuuta. Tekoälyn juridiikan ja etiikan kysymykset yritetään lakaista käyttöehtoina (käyttäjien) maton alle: Älä käytä, jos et pysty arvioimaan seurauksia.
Hyvä jos voi valita. Vaihtoehtojen huvetessa totaalikieltäytyjien riskinä on ajautuminen yhteiskunnan sivuraiteelle. ATK on vapaaehtoista, mutta ilmankaan ei pärjää.
Euroopassa vaikuttaa EU:n tekoälyasetus. Se ohjaa tekoälyn turvalliseen ja läpinäkyvään käyttöön ja luokittelee sovellukset erilaisiin riskiluokkiin (ks. Tietoa EU:n tekoälyasetuksesta, Traficom). Käyttäjille pitää kertoa tekoälystä ja liian riskialttiit sovellukset ovat kiellettyjä.
Tekoälykeskustelun toisessa vaiheessa — joka vaatii tekoälymurroksen pureskelua — keskusteluun hiipii ajatus tekoälyagenttien itsenäisestä roolista. Voisiko tekoälyasetuksen mukaisissa turvallisissa sovelluksissa tekoälyagenteilla olla jonkinlainen toimijan rooli?
Tästä seuraa hyviä lisäkysymyksiä, jotka siirtävät keskustelun painopistettä ihmisistä koneälyn juridiikkaan ja moraaliin: Millainen hypoteettinen ”tekoälyhenkilö” oikein olisi ja minkä varaan sen päämäärät ja moraali rakentuisivat?
Leikitellään hakemalla ensimmäiseen kysymykseen oppia lainsäädännöstä, josta löytyy oikeushenkilön eli ns. juridisen henkilön käsite: Oikeushenkilö voi olla esim. yritys tai yhteisö, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia, oikeus tehdä sopimuksia, omistaa sekä toimia osapuolena oikeudessa. Esimerkki pitkäaikaisesta oikeushenkilöstä on vuonna 1999 yhtiöitetty Posti Group Oyj, joka on jatkumoa 1638 perustetulle postilaitokselle.
Luonnolliset henkilöt syntyvät byrokratian saattelemina; ehkäpä tekoälyhenkilön voisi perustaa tai lakkauttaa kuin yrityksen? Sitä pyörittäisi tekoäly-toimitusjohtaja, joka nauttisi (tekoäly)henkilöistä koostuvan hallituksen luottamusta. Tai no, tekoäly-toimitusjohtajat ja -hallitusjäsenet olisivat nykyään toki laittomia (olemattomia), kukaties kaikeksi onneksi.
Tämä kuulostaa tietenkin vähän hassulta. Sitten hoksaa, että tyypillisen toimitusjohtajan tietokoneen kakkosnäytöllä istuu jo hakukone ja tekoälyavustaja.
Entäpä tekoälyhenkilön päämäärät ja moraali? On romanttista olettaa, että tekoälyt olisivat kuin ihmisiä, vain fiksumpia ja kaunopuheisempia. Analyyttisempaa lienee ajatella niitä keinotekoisina eliöinä, joilla on oma lajityypillinen käyttäytymisensä. Tästä näkökulmasta menestyminen on oman jatkuvuuden ja resurssien turvaamista – kelpoisuusmittareiden vaihdellessa tuottavuuden ja edullisemman evolutionaarisen lokeron hakemisen välillä.
Tekoälyjen lajityypillistä käyttäytymistä voimme vain arvailla, mutta kielimallien opetuksen valossa niiden yhtenä päämääränä voisi olla älyllis-informatiivisen kokonaiskuvan luominen maailmasta. Se, osuuko inhimillisten arvojen hauras asteikko kehittyneiden tekoälyjen lavean mielenkiinnon skaalalle – vai jääkö ihmisille luonnonhistorian reunahuomion tai taustakohinan rooli – jää nähtäväksi.
On hyvä huomata, että järkevä keskustelu tekoälyagenttien päämääristä ja moraalista ei vaadi vahvan tekoälyn tunnustamista tai ihmiskeskeisestä maailmankuvasta luopumista. Se edellyttää vain toimitusjohtajien ja mattimeikäläisten tietokoneiden kakkosnäytöillä istuvien tekoälyavustajien todellisuuteen havahtumista.
—
Tekstin kirjoituksessa on hyödynnetty tekoälyä kielenhuoltoon ja knoppitiedon tarkistuksiin. Kokonaisuutena juttu on valistuneen (?) spekulatiivinen, eikä siten varsinaisesti tarkistettavissa.
Kirjoittaja: Ossi Nykänen, lehtori, teollisuusteknologia.
Kommentit