LinkedIn-postauksen kommenttikentässä oli valtava sanojen kirjo, sanoja kertyi lähes 300. Monet niistä heijastelevat suomen kielen rikkautta, soinnillisuutta ja ilmaisuvoimaa. Muutama vastanneista oli perustellut, miksi on antamaansa sanaan niin kiintynyt. Mukana oli myös murteiden helmiä. Sanoista postaaja kirjoitti viisiosaisen tarinan, joka piti otteessaan loppuun asti.
Osallistuin tarinankirjoittamiseen antamalla oman lempisanani: lutviutua. Se linkittyy raumalaisen äitini tulevaisuudenuskoiseen perintöön: ”Kyl kaikk ain lutviuttu, taval tai toisel”. Vastauksen annettuani mietin, mitä sana kertoo minusta. Ehkäpä sen kautta kulkee luottamus siihen, että elämä kantaa. Tuli mitä tuli, niin lopulta asiat järjestyvät.
Miksi meillä ylipäätään on lempisanoja?
Monella lempisana liittyy johonkin lämpimään hetkeen: lapsuuteen, tärkeään ihmiseen, ensimmäiseen kohtaamiseen sanan kanssa tai murteeseen, joka tuntuu kodilta. Tunnevärittyneet sanat ovat kuin pieniä ankkureita menneeseen, tai jotain tuttua, johon voi aina palata. Murresanoista postaukseen vastanneita puhuttelivat muun muassa piispis, kui, sattumanpehkale, tupluuri, pumptöllinkäinen, holotna, silirimpsis, säpäkkä, kekkeruusi, pööpöily ja mettäpöyröö.
Useammankin ketjuun vastanneen lempisanassa on kiva rytmi ja pyöreitä, pehmeitä äänteitä. Monet kertovat pitävänsä sanoista, jotka tuntuvat hyviltä suussa, jotka soljuvat ja maalavat mielikuvia, kuten esimerkiksi löyly ja lumi.
Lempisanoja löytyy kaikista sanaluokista
Postaukseen kertyneiden lempisanojen joukossa oli sekä substantiiveja, adjektiiveja ja verbejä. Verbeistä vastaajia puhuttelivat esimerkiksi uumoilla, aprikoida, ennallistaa, hengittää ja olla-verbin kaunein muoto eli lienee. Interjektioista eli huudahdussanoista kannatusta sai ainakin höpö höpö, jopas jopas ja hitsinpimpula.
Adjektiiveja postaukseen oli kertynyt pitkä liuta: parahultainen, jämerä, onnellinen, muheva, kömpelö, autio, hassu, loistava, lokoisa, lupsakka, mieletön, mieluisa, noheva, pömpöösi, rakas, sitruunankeltainen, sydänlämpöinen, urhea, veikeä ja viipyilevä.
Substantiiveista vastaajia puhuttelivat muun muassa autere, aivastus, tohveli, valtimo, hakkuukielto, onnenkantamoinen, joutomaa, yösydän, usva, sakara, hetteikkö, talventörröttäjä tai menneen ajan charmia henkivä herrainvaatehtimo. Olipa yksi vastaaja valinnut hienon abessiivinkin: mättämättä.
Käyttämämme sanat kertovat jotain meistä
Sanat paljastavat ajatuksia, tunteita ja arvojakin. Lempisanat kertovat identiteetistä, luovuudesta ja siitä miten kieli yhdistää ihmiset meidät omaan kulttuuriimme.
Lempisana on kuin pieni ikkuna, josta – ainakin hieman – voinee kurkistaa henkilön sisäiseen maailmaan ja persoonaan. Minkähänlainen näkymä avautuu ihmiseen, jonka lempisana on parahultainen, kernaasti, lämpimämpi, namu, kaiho, huominen, eteenpäin, kylkimyyry tai kontra-amiraali?
Viisiosaisen tarinan voit lukea postausketjun aloittajan LinkedInistä:
(6) Lempisanojen tarina, OSA 1: Kömpelö onnenkantamoinen | LinkedIn
(6) Lempisanojen tarina, osa 2: Hääyöaikeita ja piispiksiä | LinkedIn
(6) Lempisanojen tarina, osa 3: Lumihuntuinen kesäheinä | LinkedIn
(6) Lempisanojen tarina, osa 4: Onko se tirppa? Onko se lintukeno? | LinkedIn
(6) Lempisanojen tarina, osa 5: Lempisanojen revontulet | LinkedIn
Blogitekstissä on käytetty Copilotia LinkedIn-postaukseen kertyneiden vastausten kokoamisessa ja ryhmittelyssä sanaluokkiin.
Kirjoittaja: Hanna Ylli, viestinnän asiantuntija | tutkimus, kehitys ja innovaatiot, TAMK
Kuva: Hanna Ylli
Kommentit