Juurruttaminen ei ala hankkeen lopussa
Hankkeen todellinen vaikuttavuus ei synny raportista eikä päätösseminaarista. Se syntyy vasta silloin, kun hankkeessa kehitetyt toimintatavat, työkalut ja osaaminen siirtyvät osaksi ihmisten arkea ja organisaatioiden käytäntöjä. Tätä kutsutaan juurruttamiseksi.
Juurruttaminen mielletään toisinaan hankkeen viimeiseksi vaiheeksi, joka käynnistyy vasta loppuraportin valmistuessa. Todellisuudessa se alkaa jo hankkeen ensimmäisistä päivistä. Jos juurruttamista aletaan pohtia vasta hankkeen loppuvaiheessa, ollaan usein myöhässä.
Juurruttaminen rakentuu vähitellen koko hankkeen ajan. Kun kehittämistyötä tehdään yhdessä kohderyhmien, ammattilaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa, syntyy omistajuutta. Ihmiset sitoutuvat helpommin uusiin toimintatapoihin silloin, kun he ovat itse olleet mukana niiden suunnittelussa, kokeilussa ja kehittämisessä. Samalla ratkaisut muotoutuvat vastaamaan aitoja tarpeita eikä niitä koeta ulkopuolelta tuoduiksi malleiksi.
Myös POIJU-hankkeessa (https://projects.tuni.fi/poiju/) juurruttamista on lähestytty tästä näkökulmasta. Tavoitteena ei ole ollut pelkästään kehittää uusia toimintatapoja hankkeen ajaksi, vaan luoda sellaista osaamista ja yhteistyötä, jotka jatkuvat myös hankekauden jälkeen. Juurruttaminen on ollut osa kehittämistyötä alusta alkaen eikä erillinen loppuvaiheen tehtävä.
Tuloksista pysyviä käytäntöjä
Hankkeiden onnistumista arvioidaan usein niiden tuotosten kautta. Todellinen kysymys on, kuka hyödyntää hankkeen tuloksia tulevaisuudessa. Esimerkiksi POIJU-hankkeessa syntynyttä toimintamallia voivat hyödyntää muun muassa opettajat, koulutussuunnittelijat ja työnantajan edustajat omassa työssään myös hankkeen päätyttyä. Kun hankkeessa kehitettyjä menetelmiä otetaan osaksi koulutusten normaalia toteutusta, ne tavoittavat uusia asiakasryhmiä vielä vuosien kuluttua. Tällöin hankkeen vaikutukset eivät rajoitu hankeaikaan, vaan ne alkavat tuottaa arvoa pitkäjänteisesti.
Juurruttaminen vaatii myös yhteistyötä. Harva organisaatio pystyy yksin ylläpitämään kaikkea hankkeessa syntynyttä toimintaa. Siksi verkostojen merkitys korostuu. Hankkeen aikana syntyneet yhteistyösuhteet mahdollistavat kokemusten jakamisen, yhteisen oppimisen ja uusien kehittämisideoiden syntymisen myös hankkeen päättymisen jälkeen. Usein juuri verkostot ovat hankkeen pysyvin ja arvokkain tulos.
Juurruttaminen on jatkuvaa oppimista
Juurruttaminen ei tarkoita sitä, että hankkeessa kehitetty toimintamalli lukitaan pysyvästi samanlaiseksi. Toimintaympäristöt muuttuvat, tarpeet elävät ja uusia haasteita syntyy. Siksi juurruttaminen on myös jatkuvaa oppimista. Hankkeessa syntyneet ratkaisut tarjoavat perustan, jota voidaan kehittää edelleen ja soveltaa uusiin tilanteisiin.
POIJU-hankkeen tavoitteena on ollut rakentaa edellytyksiä pitkäjänteiselle muutokselle. Hankkeen onnistuminen näkyy lopulta siinä, kuinka hyvin sen aikana syntynyt osaaminen, yhteistyö ja toimintatavat löytävät paikkansa osana arjen käytäntöjä. Juuri siinä piilee juurruttamisen ydin. Hankkeen päättyessä tärkeintä ei ole se, mitä saatiin valmiiksi. Tärkeintä on, mikä jatkaa elämistä myös hankkeen jälkeen.
Lähteet
Nilsen P. & Birken S. (toim.) Handbook on implementation science. 2020
Rakennerahastot.fi. Hankkeen tavoitteiden ja tulosten seuranta. https://rakennerahastot.fi/hankkeiden-tavoitteiden-ja-tulosten-seuranta
Kirjoittajat:
Hannu Järvinen, lehtori, sosiaali- ja terveysala TAMK.
Ilkka Piiroinen, lehtori, sosiaali- ja terveysala TAMK.
Jukka-Pekka Pirhonen, lehtori, sosiaali- ja terveysala TAMK.
Kommentit