Mutta mistä STEM-polku oikeastaan alkaa?
Tätä kysymystä olen pohtinut viimeisten kolmen vuoden aikana Opetushallituksen rahoittamassa Luova LUMA -hankkeessa. Tavoitteenamme oli tuoda luonnontieteitä, matematiikkaa ja teknologiaa luontevaksi osaksi varhaiskasvatuksen arkea. Pian kävi selväksi, ettei lapsia tarvitse opettaa tutkimaan maailmaa. He tekevät sitä jo.
Miksi tämä kelluu ja tuo uppoaa? Kumpi on painavampi? Kuinka korkean tornin voi rakentaa ennen kuin se kaatuu? Mitä tapahtuu, jos kokeilen näin?
Halusimme tehdä myös STEM-ammatteja lapsille tutummiksi. Päiväkodissa leikitään jo lääkäreitä, joten miksei myös insinöörejä, geologeja tai tutkijoita? Roolileikissä lapsi pääsee kokeilemaan, mitä näissä ammateissa tehdään, ja samalla ajattelemaan: minäkin voisin olla tällainen.
Meidän aikuisten tehtäväksi jää antaa ihmettelylle ja kokeilemiselle tilaa ja välillä malttaa olla kertomatta vastausta.
Päiväunilta tiedekasvatukseen
Luova LUMAssa koulutus vietiin sinne, missä varhaiskasvatuksen arki tapahtuu. Koulutimme henkilökuntaa päiväkodeissa lasten päivälevon aikana. Lasten herättyä me kouluttajat näytimme, miltä STEM-toiminta lapsiryhmän kanssa voi näyttää, ja osallistujat seurasivat toimintaa. Tämän jälkeen he suunnittelivat ja testasivat omia STEM-aktiviteettejaan.
Kahden vuoden aikana koulutimme 169 varhaiskasvatuksen ammattilaista, ja uusia ideoita syntyi melkoinen määrä. Kokonainen materiaalipankki.
Yksi suosikeistani oli erään osallistujan ideoima Kolme pientä porsasta -aktiviteetti. Ensin luetaan satu, sitten rakennetaan erilaisista materiaaleista taloja ja testataan hiustenkuivaajalla, mikä niistä kestää suden puhalluksen. Mikä rakenne kesti parhaiten? Miksi? Mitä voisi tehdä toisin?
Lapselle kyse on leikistä. Samalla hän ennustaa, rakentaa, testaa, havainnoi ja yrittää selittää näkemäänsä. Olemme tekniikan ytimessä.
Mitä jäi käteen?
Koulutusten jälkeen osallistujat kuvasivat kynnyksen STEM-toimintaan madaltuneen. Varmuus ja uskallus kokeilla lisääntyivät, ja STEM-ilmiöitä alettiin huomata aiempaa enemmän arjen tilanteissa.
Yksi palaute jäi erityisesti mieleen: “Tuli tunne, että juuri näinhän asioita pitäisi lasten kanssa tutkia.”
Siinä on mielestäni jotain olennaista. Varhainen STEM-kasvatus ei tarkoita fysiikan tai matematiikan oppituntien siirtämistä päiväkotiin. Kyse on tutkimisesta, kysymisestä, kokeilemisesta ja yhdessä ihmettelystä.
Päiväkodista Prahaan
Syyskuussa pääsin esittelemään Luova LUMAa Prahassa kansainvälisessä SEFI-konferenssissa. Päiväkodeissa alkanut työ päätyi osaksi kansainvälistä keskustelua tekniikan koulutuksesta.
Lapsen suhde matematiikkaan, luonnontieteisiin ja tekniikkaan sekä ennen kaikkea omaan osaamiseensa alkaa rakentua jo paljon ennen myöhempiä koulutusvalintoja. Varhaiskasvatuksen tehtävä ei ole kasvattaa tulevia insinöörejä. Siellä voidaan kuitenkin ruokkia uteliaisuutta, ongelmanratkaisua ja uskallusta kokeilla sekä tehdä tieteen ja tekniikan maailmasta tutumpaa.
Mitä seuraavaksi?
Hankekausi päättyy, mutta tarve ei. Koulutuksille oli enemmän kysyntää kuin pystyimme hankkeen aikana tarjoamaan.
Siksi Luova LUMAn tarinaa ei tekisi mieli lopettaa tähän. Selvitämme uusia rahoituskanavia, ja pöydällä on jo monta ajatusta siitä, mitä seuraavaksi voisi tehdä. Katsotaan siis, mihin tämä vielä johtaa.
Kirjoittaja:
Noora Erkkilä, lehtori, STEM, Tampereen ammattikorkeakoulu
Kommentit