TAMKin 60-vuotias pääkampus on omalaatuinen yhdistelmä historiaa ja tulevaisuutta

Teiskontien ja Kuntokadun kainalossa sijaitseva Tampereen ammattikorkeakoulun kampus täyttää 60 vuotta. Valmistuessaan vuonna 1961 talon valtasi Tampereen teknillisen opiston väki. Silloisessa Tekussa oli alle 2000 teknikko- ja insinööriopiskelijaa, nykyisessä monialaisessa TAMKissa yli 10 000 opiskelijaa. Kerrospinta-alaa rakennuksissa on parin Hakametsän jäähallin verran, noin 47 000 m².

Kuuden vuosikymmenen aikana taloon on syntynyt kerrostumia ja yksityiskohtia, jotka kertovat siitä, että aina on mukauduttu aikakauden vaatimuksiin. Tämän päivän kampusalue onkin omalaatuinen yhdistelmä historiaa ja tulevaisuutta. Hiljaisen pandemialukuvuoden aikana, kun käytävillä oli hiljaista, ehti ympäristöä tarkkailla uusin silmin ja löytää itsensä historian ja tulevaisuuden risteyskohdasta.

Päätalon kolmoskerroksen seinällä katsoo rivistö vakavan näköisiä herroja, rakennusalan opetushenkilöstöä vuosien varrelta. Kun avaa käytävän välioven, eteen avautuu upouusi Learning Lab, joka on avoinna kaikille opiskelijoille.

Nykyiset tamkilaiset ovat nähneet toinen toistaan hienompia kampuksia eri puolilla Suomea, Eurooppaa ja laajemminkin. TAMKin kotipesä voi olla puitteiltaan melko vaatimaton, mutta tärkeämpää onkin se, mitä sen sisältä löytyy. Jos nämä seinät osaisivat kertoa, niillä olisi melkoinen historiikki kerrottavanaan, 60 vuotta suomalaista ammatillisen koulutuksen historiaa: arkea ja juhlaa, rohkeita kokeiluja, uusia innovaatioita, luentoja, harjoituksia ja tenttejä, kymmeniä tuhansia suoritettuja tutkintoja – ja yhtä monta inhimillistä tarinaa.

Tamkilaiset puhuvat mielellään yhteisöllisyydestä, se on TAMKille tyypillinen arvo, joka on luettavissa korkeakoulun strategiassakin. Arjessa yhteisöllisyys toteutuu ennen muuta ihmisten kohtaamisissa ja yhdessä tekemisessä. Millainen jälki mahtaa jäädä TAMK-yhteisöön tästä virtuaalis-digitaalisesta aikakaudesta? Kaipuu kampukselle on ollut nähtävissä ja kuultavissa, sinne palataan niin pian kuin mahdollista. Oma kampus on tärkeä kiintopiste ja tukikohta, se kokoaa yhteen opiskelijat, henkilöstön ja kumppanit, ja näistä muodostuu se yhteisö.

Korkeakoulu tarvitsee kampuksensa tulevaisuudessakin. Visiot kampuskehittämisessä ulottuvat nyt vuoteen 2030 ja ylikin. Avainsana on yhteiskehittäminen. Miten siinä onnistumme – yhteisöllisyyden, toimivuuden, turvallisuuden ja yleisen viihtyvyyden rakentamisessa – vaikuttaa merkittävästi opiskelu- ja työmotivaatioon. Kymmenen vuoden kuluttua tamkilaiset viettävät ehkä kampuksen 70-vuotispäivää ja kertovat toisilleen tarinoita, miten viisaita ratkaisuja ne silloin tekivätkään.

Tiesitkö että…

Pääkampuksen eli vanhan Tekun juhlasali oli valmistuttuaan pitkään yksi Tampereen suurimmista saleista, yli 600-paikkainen, ja toimi muun muassa elokuvasalina ja keikkapaikkana.

Juhlasalin lavalla on 1970-, 80- ja 90-luvulla nähty muun muassa Ramones, Konsta Jylhä ja Kaustisen pelimannit, Hurriganes, Mud, Eva Dahlgren, Eppu Normaali, Dr. Feelgood, Peer Günt, Wigwam, Vesa-Matti Loiri, Hanoi Rocks, Hassisen kone, Tabula Rasa, Sleepy Sleepers, Stevie Ray Vaughan ja monta muuta oman aikakautensa tähteä.

Teksti: Leena Stenman, tuottaja, sisäinen viestintä
Kuvat: Leena Stenman, Essi Kannelkoski

Lukemista:
Suvi Nenonen, Sami Kärnä, Juha-Matti Junnonen, Sari Tähtinen, Niclas Sandström (toim.): Oppiva kampus – How to co-create campus? Suomen Yliopistokiinteistöt Oy. 2015.