Arjen tekeminen ja joustavat roolit
Ruokateemaisiin fokusryhmäkeskusteluihin osallistui asiantuntijoita eri sektoreilta, kuten kaupunkiorganisaatiosta, kansalaisyhteiskunnasta, alan yrityksistä ja tutkimuksesta. Keskusteluissa nousi esiin arjen käytäntöjä, toimintaa edistäviä ja hidastavia tekijöitä sekä näkymiä ruokajärjestelmän kehitykseen. Tässä tekstissä kootaan yhteen fokusryhmien keskeisiä havaintoja
Urban Prosumers ‑hankkeessa koottu fokusryhmäaineisto osoittaa, että ruokaan liittyvä prosumerismi rakentuu konkreettisista, matalan kynnyksen tekemisen muodoista. Kaupunkiviljely, kumppanuusmaatalous, ruokapiirit, yhteisöruokailut ja erilaiset jakamisen käytännöt tuovat ruuantuotannon lähelle kaupunkilaista. Ruokaprosumerismissa yhdistyvät tekeminen, oppiminen ja yhdessäolo. Osallistujat korostivat, että vaikka esimerkiksi kaupunkiviljely tuottaa toistaiseksi satoa vain rajallisesti, ne vahvistavat yhteisöllisyyttä, lisäävät ymmärrystä ruokajärjestelmästä ja luovat merkityksellisiä paikkoja kaupunkiin.
Prosumerismiin osallistuminen toimii parhaiten silloin, kun se on joustavaa ja mahdollistaa erilaisten roolien välillä liikkumisen. Kaikki eivät sitoudu pitkäjänteiseen viljelyyn tai vastuutehtäviin, mutta monet osallistuvat mielellään esimerkiksi kertaluontoisiin yhteisiin talkoisiin, sadon jakamiseen tai tapahtumiin. Joustavat roolit laajentavat osallistujajoukkoa, mikä edelleen tukee toiminnan jatkuvuutta. Fokusryhmissä tunnistettiin myös osaamisen merkitys. Kurssit, vertaisoppiminen ja käytännön ohjaus madaltavat kynnystä osallistua ja vahvistavat toimijuutta. Kun tieto ja taidot jakautuvat laajemmalle joukolle, vastuu ei kasaudu vain harvoille. Viljely, keräily, säilöntä ja muu ruokaprosumerismi on intensiivistä ja monelta osin käsityötä. Samaan aikaan resursseista ja esimerkiksi yhteisöllisistä tiloista joudutaan ”taistelemaan”. Ruoka-aktivismin piirissä toimiville uupumisriski on todellinen.
Kaupungin rooli näyttäytyy ruokaprosumerisminkin fokusryhmäaineistossa ennen kaikkea mahdollistajana: tilojen ja maa‑alueiden avaamista käyttöön, sujuvaa viestintää, kevyttä rahoitusta sekä tukea byrokratian kiemuroissa. Kun kaupunki tunnistaa roolinsa asukkaiden omaehtoisen toiminnan kumppanina, syntyy uutta tilaa sosiaalisille innovaatioille. Samalla fokusryhmät nostavat esiin useita kehityshaasteita. Sääntely ja epäselvät käytännöt hidastavat toimintaa. Lupa‑asiat, vastuut sekä turvallisuuskysymykset voivat muodostaa merkittäviä esteitä. Myös tilojen saatavuus ja niiden käytön jatkuvuus ovat keskeisiä kysymyksiä: lyhytaikaiset sopimukset vaikeuttavat pitkäjänteistä kehittämistä.
Kohti laajempaa ruokajärjestelmän muutosta
Ruokaan liittyvä prosumerismi liittyy laajempaan ruokajärjestelmän murrokseen. Se tarjoaa tapoja vahvistaa paikallista ruokataloutta, lisätä luottamusta ja resilienssiä yhteiskunnassa, ja tuoda ruokajärjestelmä lähemmäs kaupunkilaisten arkea. Erityisesti epävarmuuden ja kriisien aikana kyky tuottaa ruokaa myös paikallisesti nähdään tärkeänä kansalaistaitona ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Keskeistä onkin, miten yksittäiset kokeilut ja hankkeet saadaan juurtumaan osaksi pysyvää toimintaa. Ruokaprosmerismin valtavirtaistuminen edellyttää uusia tapoja jakaa vastuuta ja hyötyjä eri toimijoiden kesken. Kun osallistuminen on helppoa, hyödyt näkyviä ja toiminta kytkeytyy osaksi arkea, prosumerismi voi laajentua marginaalista merkittäväksi osaksi kaupunkien ruokajärjestelmää.
Kirjoittaja: Sanna Luoto, lehtori, tutkintovastaava, Liiketalous ja media
Kuva: Adobe Stock kuvapankki, Sururu
Lähteet:
URBAN PROSUMERS -hankkeen verkkosivuille on kerätty esimerkkejä ruokaprosumerismista Tampereelta ja muista Suomen ja Euroopan kaupungeista Ratkaisuja ruokaan | Urban Prosumers | Tampereen korkeakouluyhteisö
Kommentit