Perinteisesti korkeakoulututkinto on nähty putkena. Tutkinnon sisällöt, opintojaksojen järjestys ja tavoiteltava osaamis- tai ammattiprofiili on määritelty pitkälti etukäteen. Opiskelijat etenevät saman korkeakoulun ja usein myös saman opiskelijaryhmän piirissä. Jos omaa osaamista halutaan täydentää, ratkaisuna on usein ollut uusi kokonainen tutkinto ja uusi putki.
Tulevaisuudessa tutkinto voi näyttää enemmän palapeliltä. Sen ytimen rinnalle kootaan pieniä osaamiskokonaisuuksia, eri korkeakouluissa suoritettuja opintoja ja työkokemuksen kautta hankittua osaamista. Näin tutkintoon sisältyvän osaamisen kerryttäminen on entistä vähemmän sidoksissa ennalta määriteltyyn ajanjaksoon tai yhteen ammattikorkeakouluun.
Opin.fi oppimisen tarjottimena
Valtakunnallisen Digivisio 2030 -hankkeen tavoitteena on, että jokaisella olisi mahdollisuus oppia joustavasti omaan tarpeeseensa ja elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla. Tätä tavoitetta tukee Opin.fi-palvelu, joka kokoaa eri korkeakoulujen opintopisteytettyjä opintoja ja itseopiskelumateriaaleja samaan digitaaliseen portaaliin. Palvelu ei korvaa korkeakoulujen opintohallinto- tai oppimisympäristöjä, vaan auttaa tekemään erityisesti jatkuvan oppimisen tarjontaa helpommin löydettäväksi ja vertailtavaksi.
Joustavuus voi merkitä eri oppijoille eri asioita. Yksi etsii vielä itseään kiinnostavaa alaa ja haluaa kokeilla eri alojen tutkintojen opintoja. Toinen haluaa löytää tutkintoonsa sopivia kesäopintoja, koska ei saanut harjoittelupaikkaa tai kesätyötä. Kolmas haluaa tehdä lisäopintoja, jotka syventävät aiemmin suoritettua korkeakoulututkintoa. Tutkinto-opintojen loppuvaiheessa tärkeintä voi taas olla puuttuvan tai korvaavan opintojakson löytäminen, jotta valmistuminen määräajan puitteissa on mahdollista.
Lisääntyvät valinnat lisäävät ohjauksen tarvetta
Laajempi tarjonta ei tee opiskelijan polusta automaattisesti aiempaa helpompaa tai sujuvampaa. Liian suuri valinnanvara voi vaikeuttaa päätöksentekoa, jos oppijan on haastavaa arvioida opintojen tasoa, soveltuvuutta, esitietovaatimuksia tai mahdollisuuksia sisällyttää opintoja omaan tutkintoonsa. Valinnan paikkoja on myös aiempaa enemmän.
Mitä tutkinto-ohjelmissa tai korkeakouluissa voidaan tehdä? Oppijalle, oli hänen taustansa mikä tahansa, on tärkeää kuvata, mistä hän voi aloittaa, mitä osaamista opintoihin osallistuminen edellyttää ja mihin hän voi niiden jälkeen edetä. Samalla korkeakouluissa on ratkaistava, miten tutkinnon laatu ja johdonmukaisuus varmistetaan, kun osaamista kertyy eri ympäristöissä ja monin eri tavoin.
Muutos nostaa esiin myös nuoren oppijan tai ammattiaan vaihtavan ammatillisen identiteetin ja yhteisöön kuulumisen haasteet. Jos opinnot rakentuvat useiden korkeakoulujen, verkostojen ja oppimisympäristöjen tarjonnasta, mihin oppija kiinnittyy? Kuka auttaa häntä näkemään yksittäisten opintojen väliset yhteydet ja muodostamaan niistä mielekkään kokonaisuuden?
Tämän palapelimäisen opintopolun myötä ohjauksen merkitys ei ainakaan vähene. Päinvastoin. Tulevaisuuden ohjauksessa olennaista voi olla paitsi vaihtoehtojen esitteleminen myös niiden rajaaminen, jäsentäminen ja yhdistäminen oppijan omiin tavoitteisiin. Vähenevien henkilöresurssien myötä tulee myös pohtia, mitkä ovat niitä teemoja, joihin voidaan vastata teköäly- tai chatbot-avusteisesti ja millaisissa kysymyksissä tarvitaan läsnä oleva ihminen.
Toisen asteen oppilaitosten, vapaan sivistystyön, korkeakoulujen ja jatkuvan oppimisen palveluiden välille tarvitaan entistäkin kiinteämpää yhteistyötä, jotta opintopalapelistä muodostuu oppijalle selkeä ja tarkoituksenmukainen kokonaisuus.
Kirjoittaja: Liisa Marttila, KT, Digivisiokoordinaattori, Tampereen ammattikorkeakoulu
Kommentit