Innostus, järkytys vai suunta omalle uralle? Haavanhoidon opetus sairaanhoitajatutkinnossa

”Ai haavanhoitoa? Eli millainen laastari valitaan, jos loukkaa itsensä ja saa haavan?” kysyi eräs eri alan opettajakollega, kun kerroin että seminaarimme koskee haavanhoitoa.

Kaikille avattakoon ensimmäiseksi, että oikeanlaisen haavatuotteen eli sen ”laastarin” valinta on vain pieni osa kokonaisvaltaista haavanhoitoa. Haavanhoito on laaja kokonaisuus, jota toteutetaan hoitotyön eri toimintaympäristöissä. Osa opiskelijoista innostuu haavanhoidon maailmasta, kun taas toiset ovat jopa järkyttyneen näköisiä puhuttaessa graaveista haavoista. Molemmat reaktiot ovat normaaleja, kun kohtaamme jotain uutta, mitä mielemme ei pysty heti käsittelemään.

Sairaanhoitajan ydinosaamisen osaamisvaatimukset sisältävät haavanhoidon periaatteiden osaamisen ja soveltamisen kroonisten, akuuttien, kirurgisten ja infektoituneiden haavojen hoidossa. Lisäksi osaamisvaatimukset kattavat haavan niin sanotun elinkaaren: ennaltaehkäisyn, hoidon suunnittelun, paranemisen seurannan sekä hoidon vaikuttavuuden arvioinnin. Tämän haavanhoidon perusosaamisen lisäksi haavanhoito pitää sisällään monia muitakin sisältöjä esimerkiksi palovammat, paleltumavammat, eri sairauksiin ja lääkityksiin liittyvät haavat sekä haavanpohjan puhdistustekniikat. Puhumattakaan digitaalisuuden ja tekoälyn mukanaan tuomasta haavanhoidon kehityksestä ja tiedon keräämisestä haavasta, jota hyödynnetään hoidon suunnittelussa.

 Sairaanhoitajatutkinnossa opiskelijat perehtyvät ensimmäisen vuoden aikana aseptiseen työskentelyyn, ihon hoitoon ja hyvinvointiin sekä sisätautisiin sairauksiin ja niiden hoitoon, mitkä ovat tärkeä osa haavojen ennaltaehkäisyä. Keskivaiheen opinnoissa käydään läpi kirurgisia haavoja ja niiden hoidon perusperiaatteita.

Viimeisenä vuonna sisätauti-kirurgiset vaihtoehtoiset ammattiopinnot valinneilla haavanhoitoa käsitellään teoriassa ja taitopajoissa. Näiden opintojen pääpainotukset on koottu yhdessä työelämäedustajien kanssa, sen mukaan, millaista osaamista valmistuvat sairaanhoitajat tarvitsevat haavanhoidosta mm. haavan paranemisen edellytykset, haavapotilaan ja haavan tutkiminen, dokumentointi sekä jatkohoidon tarpeen arviointi. Erillisenä esiin nostettavana ryhmänä ovat diabeetikot, joilla on suurentunut riski saada haavoja. Diabetes saattaa vaikuttaa myös haavan paranemisen hidastumiseen.

Taitopajoissa opiskelijoiden innostuksen havaitsee nopeasti.  Jokaisella on tullut vastaan hoidettavia haavoja. Syntyy paljon keskustelua oikeista toimintatavoista ja siitä, miten voi tarvittaessa toimia luovasti periaatteet huomioiden. Osa kyselee harjoitteluissa esiin nousseista haavanhoidon teemoista. Opettajan on helppo ihailla osaamista ja nostaa esiin havaittuja kehittymiskohteita esimerkiksi työturvallisuus haavanpohjan puhdistamisessa terävällä rengasveitsellä eli kyretillä, jotta viiltotapaturmilta vältyttäisiin. Koko ajan toimintaa peilataan ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin haavan kanssa ja siitä huolimatta.

Osalla innostus haavoihin kasvaa entisestään koulun ja työelämän aikana. He hakeutuvat usein haavanhoidon lisäkoulutuksiin ja työnkuva saattaa muodostua haavainnostuksen mukaiseksi esimerkiksi osaston haavanhoidosta vastaavaksi sairaanhoitajaksi. Haavanhoidon koulutuksia järjestävät mm. haavatuote-edustajat ja hyvinvointialueet. Meillä TAMKissa järjestetään Haavahoidon asiantuntija -erikoistumiskoulutusta, jossa haavan hoidon teemaan paneudutaan syvemmin.

 

Kirjoittaja:

Piia Lavonius-Ylönen, lehtori, sosiaali- ja terveysala, TAMK

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi